KOULUELÄMÄ
KANSAKOULU ANKARASSA
Aloitin koulunkäynnin seitsemänvuotiaana Keçiörenissa, Ankarassa. Hyväsydäminen ja äidillinen opettajamme Münevver jaksoi kärsivällisesti opettaa meitä kolmeakymmentä lasta koko ala-asteen ajan, yhteensä viisi vuotta. Keväisin, kun sää lämpeni, hän usein vei meidät metsäisiin laaksoihin piknikille.
ÄITI ANKARAN YLIOPISTON MIKROBIOLOGIAN LAITOKSELLA
Äitini toimi Ankaran yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan mikrobiologian osaston sihteerinä. Koulupäivän jälkeen menin iltapäiväksi mummolaan. Isoäitini haki minut toisinaan koulusta, ja istuimme hänen kanssaan Gazinon puistossa. Siellä söin usein mummoni tuomia voileipiä omasta pihasta poimitun tomaatin, omenan tai päärynän kera.
Kun olin syönyt välipalan ja juonut pienen pullon kotona tehtyä kirnupiimää, lähdimme mummon kanssa yhdessä naisten päiväkutsuihin, joita hän ja hänen viisikymppiset ystävänsä pitivät vuorotellen kodeissaan kerran viikossa. Siellä minä raukka istuskelin jossain nurkassa kädessäni Tex Willerin länkkärikirjanen, jouduin kuuntelemaan naisten pälpättelyä niistä ja näistä ja toivoin, että tämä kärsimys päättyisi pian!
TURKKILAINEN KESKIKOULU -APULAISREHTORINA VANHAPIIKA
Kuudennen vuoden opinnot aloitin ala-asteen Huseyin Güllüoğlu -keskikoulussa, joka kesti kolme vuotta. Rehtori oli isällinen herrasmies Turgut -bey, ja apulaisrehtori rouva Sacide oli ankara ainakin meille kuudesluokkalaisille. Me oppilaat ajattelimme, että hän oli elämäänsä pettynyt vanhapiika, mutta myöhemmin saimme kuulla, että olimme väärässä: apulaisrehtori oli leskirouva ja lukiolaispojan äiti!
Kuvaamataidon opettajamme Ismet -bey oli tyylikäs ja komea kuin näyttelijä, ja huhuttiin, että eräs nuori sulavalinjainen naisopettaja oli rakastunut häneen! Minä en tainnut ottaa musiikkituntia ja sain seitsemännellä luokalla heikon tuloksen musiikista. Siksipä jouduin opettelemaan nuotteja kesäloman aikana ja kävin suorittamassa korvaavan kokeen elokuussa, ennen kahdeksannen lukuvuoden alkua.
Keskikoulussa minulla oli mahtavia luokkakavereita. Pidän muutaman kanssa edelleen yhteyttä somen kautta tai soittelemalla. Näihin ihmisiin kuuluvat mm. Murat (Izmir), Yavuz (Antalya) ja Bogos (Prinssisaaret, Istanbul) sekä kondiittorin poika Suleymen Sulo (Jyväskylä).
Kahdeksannella huomasin, että tukeva, kulmikas tyttö Ayşe luokassamme näytti kiinnostuneelta minusta ja katsoi usein minuun pitkään. Minä puolestaan pidin viereisen luokan Sevgi nimisestä blondista, mutta hän ei ollut kiinnostunut minusta.
PLATONISTA RAKKAUTTA KOULUSSA
Lukion ensimmäisena vuonna puhuin tunteistani luokkakaverilleni Filizille, joka oli Sevgin naapuri ja läheinen kaveri. Filiz sanoi: ”Jos haluat, voin kysyä Sevgiltä, mitä hän ajattelee sinusta. Ehkä hänkin tykkää sinusta! Jos näin on, tehän voisitte seurustella ja mennä vaikka kihloihin, kun täytatte 18 vuotta!”
Tapasin Filizin viikkoa myöhemmin, jolloin hän sanoi: ”Olen pahoillani, Sevgi oli hämmentynyt sinun ystävyysehdotuksestasi ja sanoi: “Törkeätä, kuinka hän kehtaa ajatella sillä tavalla? Eikö hän häpeä yhtään?” Kuukausia myöhemmin tapasin sattumalta Sevgin Ankarassa. Hän tuli luokseni ja sanoi: “En olisi odottanut tätä sinulta! Sääli, että lähetit minulle ystävyysehdotuksen minun tytökaverin kautta, joka on rakastunut sinuun!”
Olin aivan hämmästynyt todetessani, että minua ympäröivät useat salaiset, platoniset rakkaudentunteet sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät olleet tietoisia toistensa tunteiden olemassaolosta! Ayşe tykkää minusta, minä tykkään Sevgistä, Filiz tykkää minusta! Oli siinä melkoisen hämmentävä tilanne kuusitoistavuotiaalle pojalle!
TURKKILAINEN LUKIO ANKARASSA -REHTORINA JALKAPALLOHULLU
Päästyäni keskikoulusta minun piti valita, mihin lukioon menisin. Kävin Gazin lukiossa Hergele-aukiolla ja Atatürk-lukiossa suosikkipaikassani Sıhhiyessa. En pitänyt Gazin lukion ympäristöstä, mutta Atatürk-lukiossa kävin rehtorilta kysymässä mahdollisuuksiani päästä siihen lukioon. Rehtori sanoi: “Olet tervetullut tänne, mikäli tuot meille todistuksen, että olet kirjoilla tässä kaupunginosassa.”
Kyselin illalla isältäni, oliko meillä ketään tuttavia, jotka asuvat sen lukion läheisyydessä, ja voisinko siirtää osoitteeni nimellisesti jonkun heistä luokse. Isä sanoi, että ei meillä valitettavasti ole ketään tuttavia siellä päin. Näin jouduin aloittamaan opiskelun Yıldırım Bayazıt -lukiossa, joka sijaitsi lähimpänä kotiamme.
YBL-lukio sijaitsi Altindagissa. Tätä lukiota ei tuolloin tunnettu koulutusmenestyksestään vaan Turkin lukioiden jalkapallomestaruuden voittajana. Lukion iäkäs rehtori oli nimeltään Zekeriya alias Jalkapallohullu! Hän otti kouluun nuoria tähtijalkapalloilijoita, joilla oli toivoa menestyksekkäästä tulevaisuudesta, kuten maalivahti Osmanin Mersinistä sekä Ziyan ja Şükrün, jotka pelasivat ykkösliigan parhaissa joukkueissa kuten Fenerbahçessa, Galatasarayssa sekä Beşiktaşissa…
Jalkapallo-ottelujen päivinä rehtori sulki koulun tunti ennen matsia ja menimme sadat lukiolaiset vuokrabusseilla Ankaragücü-stadionille kannustamaan joukkuettamme. Lopulta lukiomme voitti Turkin jalkapallomestaruuden jälleen, ja vahvistamattomien huhujen mukaan rehtori juhli mestaruutta huoneessaan juoden rakia joukkuemme valmentajan kanssa.
Iloitsimme mestaruudesta, mutta samalla koko luokka oli surullinen Turkin kielen ja kirjallisuuden opettajarouvan puolesta, joka menetti teini-ikäisen lapsensa kesken lukukauden, eikä kyennyt pidättelemään kyyneleitään tunneilla.
Lukion jälkeen kaikki hajaantuivat jonnekin, valitettavasti menetin kontaktin moniin läheisiin luokkatovereihini.
LUOKKATOVERINI MENEHTYI MOOTTORIPYÖRÄONNETTOMUUDESSA -JAWA
Minulla on surullinen muisto lukiosta: Luokkatoverini, vaaleatukkainen, komea poika Haluk, tuli joskus kouluun Jawa-moottoripyörällään. Monen kutsun jälkeen eräänä päivänä suostuin menemään hänen moottoripyöränsä kyytiin. Hän ajoi kaupunkiliikenteessä moottoripyörää sadan km:n tuntivauhtia, ja saavuimme muutamassa minuutissa Çankayaan.…
Vapisin kylmyydestä ja pelosta, kun pääsin pois kyydistä. Vuoden kuluttua kuulin, että ystäväni Haluk oli törmännyt moottoripyörällä tiellä olevaan autoon, lennähtänyt ilmaan ja menehtynyt. Olin hyvin pahoillani, ja minua surettaa aina, kun hän tulee mieleeni.
TÄHTÄIMESSA LÄÄKÄRIN AMMATTI
Kun suoritin lukion päättökokeet vuonna 1968, minulla oli tähtäimessä päästä lukemaan lääkäriksi. Kävin yliopiston valtakunnallisessa pääsykokeessa farmasian tiedekunnassa Ankaran yliopistossa. Valitettavasti pisteeni eivät riittäneet lääketieteelliseen tiedekuntaan pääsyyn, joten aloitin korkeakouluopintoni biologian laitoksella Hacettepe-yliopistossa.
Tavoitteenani oli valmistella itseäni paremmin ja osallistua lääkiksen pääsykokeeseen uudelleen ensi vuonna. Toisaalta minulla olisi mahdollisuus siirtyä Hacettepen lääkikseen tai ensi vuonna avattavan uuden Gevher Nesiben lääketieteelliseen tiedekuntaan Kayserissa, pari sataa kilometriä Ankarasta.
Copyright © 2021 -Kaikki oikeudet pidätetään.