KOS– matkakertomus, osa 1
LENTOMATKA KOSIIN
Kun nousin varhain aamulla Kosille lähtevään lentokoneeseen, vilkaisin ympärilleni. Kahdensadan matkustajan B737 MAX -koneessa valtaosa matkustajista oli pohjoismaalaisia perheitä. Turkish Airlinesin tai Pegasuksen Istanbulin kautta Lähi-idän kaupunkeihin, kuten Bagdadiin, Erbiliin tai Tebriziin, jatkavia transitmatkustajia ei näkynyt lainkaan. Tämä oli puhdas lomalento.
Kolme tuntia lentoonlähdön jälkeen kone alkoi laskeutua Egeanmeren ylle. Lentäessämme Samos-Sisam-saaren yli näimme vasemmalla puolella peräkkäin Kuşadasın ja Bodrumin rannikot. Laskeuduimme Kosin saarelle keskipäivällä. Ilma oli lämmin, mutta Egean kuuluisa Meltemi-merituuli puhalsi mukavasti.
SEIKKAILU KREIKKALAISELLA SAARELLA
Pienen saaren lentokentällä oli rivissä eurooppalaisia turisteja kuljettavia Ryanairin, EasyJetin, Eurowingsin ja Tui:n lentokoneita. Koska Schengen-alueella ei ole passintarkastusta, pääsin terminaalista ulos kymmenessä minuutissa.
Kysyin turisteja odottavien bussien edessä tupakoivilta kuljettajilta, mistä bussit kaupungin keskustaan lähtevät, ja menin sata metriä eteenpäin sijaitsevalle pysäkille. Aikataulun mukaan ensimmäinen bussi lähtisi klo 14.25.
Odotellessani paikalle saapui poliisiauto. Siitä nousi ulkonäöltään komisarin näköinen vanhempi poliisi sekä kolme nuorta poliisia, jotka tulivat luokseni. Nuori naispoliisi sanoi kohteliaasti: ”Passport control.”
KUULUSTELU KOSIN POLIISIASEMALLA
Olin hieman hämmentynyt, kun bussipysäkillä tehtiin passintarkastus. Ojensin passini nuorelle naispoliisille, ja vanhempi poliisi viittasi kädellään tien toisella puolella sijaitsevaa poliisiasemaa kohti.
Kävellessämme sinne mieleeni tuli, että tämähän ei ollut ensimmäinen kerta. Pari vuotta aiemmin olin joutunut poliisitarkastukseen myös Samoksen saarella. Aloin jo pohtia, mahtaako minussa olla jokin näkymätön magneetti, joka vetää poliiseja puoleensa!
Samalla kuitenkin toivoin, että tämäkin tarkastus päättyisi yhtä onnellisesti kuin Samoksella: juteltaisiin asiat selviksi, ystävystyttäisiin ja poistuisin poliisiasemalta ilman syytteitä tai sakkoja.
Onneksi juuri niin tälläkin kertaa lopulta kävi.
Poliisit tarkastivat passini huolellisesti ja naispoliisi kirjasi tietojani tietokoneelle. Lopuksi poliisit keskustelivat keskenään kreikaksi. Sitten vanhempi herra kääntyi puoleeni ja sanoi englanniksi:
“Minä olen poliisikoulun opettaja, komisario. Nämä nuoret ovat juuri valmistuneita konstaapeleita. Meillä oli tänään käytännön harjoituspäivä, ja satuimme näkemään teidät bussipysäkillä. Päätimme tehdä perusteellisen henkilöllisyystarkastuksen osana harjoitusta.”
Hän hymyili ja jatkoi: “Pyydän anteeksi, että aiheutimme teille vaivaa. Korvaukseksi haluan tarjota teille kupillisen ellinikó kaféta – aitoa kreikkalaista kahvia.”
Kahvia juodessamme komisario kysyi: ”Mitä mieltä olet pääministeristämme Mitsotakisista?” Vastasin heti: ”Voi naapuri, ei puhuta politiikasta!”
Muutama minuutti aiemmin olin kävellyt poliisiasemalle hieman huolestuneena, ja nyt istuin samojen poliisien kanssa kahvipöydässä. Matka oli saanut jälleen yhden tarinan lisää kerrottavaksi.
Ajatus käväisi mielessäni, voisiko heidän suvuissaan olla juuria niissä ihmisissä, jotka jäivät Kreikkaan ottomaanien lähes neljäsataa vuotta kestäneen vallan päätyttyä 1900-luvun alkupuolella ja vähitellen kreikkalaistuivat. Tai ehkä heidän esivanhempansa olivat vuoden 1923 väestönvaihdossa Anatoliasta Kreikkaan muuttaneita karamanlilaisia tai kappadokialaisia, joiden äidinkieli oli turkki. – Ajatus vain kävi mielessäni heidän kasvonpiirteitään katsellessani.
Ennen kuin lähdin poliisiasemalta, opetin lainvalvojille kaksi tärkeää turkkilaista sanaa: ”Komşu-Naapuri” ja ”Arkadaş-Ystävä”.
Ennen lähtöä annoin heille myös puhelinnumeroni ja sanoin hymyillen: “Meillä Turkissa sanotaan, että yksi yhdessä juotu kupillinen kahvia muistetaan neljäkymmentä vuotta.” Kun tulette Turkkiin, tavataan. Minä tarjoan teille aidot kebabit ja päälle Türk kahvesi – turkkilaisen kahvin.”
Huomio: Turkin tunnettu sananlasku kuuluu yleensä muodossa: “Bir fincan kahvenin kırk yıl hatırı vardır.” Suomeksi: “Yhdellä kupillisella kahvia on neljänkymmenen vuoden muisto!”
Juoksin poliisiasemalta bussipysäkille ja ehdin viime hetkellä Kosin keskustaan menevään bussiin. 26 kilometrin matka taittui puolessa tunnissa. Matkalla bussi ohitti Platani-kylän, jossa asuu runsaat kaksituhatta turkkilaista – huomattava vähemmistö noin 34 000 asukkaan saarella – ennen kuin se saapui keskustan aukiolle.
Käveltyäni aukiolta alaspäin edessäni avautui kaunis moskeija, jossa oli pyöreä kupoli ja lyhyt minareetti sekä tyypillistä ottomaanien arkkitehtuuria. Defterdar İbrahim Pašan rakennuttama, yli kolmesataa vuotta vanha moskeija oli kunnostettu huolellisesti. Sanoin moskeijan vieressä sijaitsevan matkamuistomyymälän edessä seisovalle miehelle:’
– Hienoa, komşu-naapuri. Olette kunnostaneet moskeijamme todella kauniisti. Myymälän omistajat, Yorgo ja Eleni, hymyilivät. – Kyllä. Koko moskeija kunnostettiin perusteellisesti sekä ulkoa että sisältä. Työ kesti yhdeksän vuotta, mutta lopputulos on hieno, eikö vain? Rahoitus tuli Euroopan unionilta, Brysselistä.
Heidän sanojensa kuultuani mietin itsekseen: ”Jos Euroopan unioni ei olisi antanut tukea, olisiko Kreikka tehnyt tämän kunnostuksen omalla budjetillaan?”
KOSIN NÄHTÄVYYDET
Tällä matkalla aika ei riittänyt tutustumaan kaikkiin Kosin nähtävyyksiin. Seuraavalla vierailulla aion viipyä muutaman päivän ja tutustua nähtävyyksiin rauhassa.
Suurin osa tunnetuimmista kohteista sijaitsee Kosin kaupungissa tai sen läheisyydessä, joten niihin pääsee helposti kävellen vanhastakaupungista.
LINNA JA HIPPOKRATES
Ensimmäisenä huomion kiinnittää sataman vieressä sijaitseva Johanniittain linnake (Neratzia). Ristiretkeläiset rakensivat linnoituksen vuosina 1380–1514, jolloin johanniittain ritarit eli ristiretkeleäiset hallitsivat saarta kahden vuosisadan ajan. Massiiviset muurit, tornit ja linnakkeelle johtava kivisilta kertovat saaren historiasta.
Linnan vieressä sijaitsee Hippokrateen plataanipuuaukio. Perinteen mukaan lääketieteen isä Hippokrates opetti oppilaitaan juuri tämän puun varjossa. Nykyinen noin 500-vuotias plataani ei ole alkuperäinen puu, vaan sen uskotaan olevan sen jälkeläinen.
GAZI HASAN PASHA MOSKEIJA
Aukion laidalla sijaitsee vuonna 1776 rakennettu Gazi Hasan Pashan moskeija, joka muistuttaa ottomaanien ajasta. Osmanlı eli Ottomaanit hallitsivat Kosin saarta kähes 400 vuotta. Heidän valtakaudensa alkoi vuonna 1523 ja päättyi vuonna 1912 Italian miehiytettyä saaren.
Hasan Pasha moskeıjan vieressä ovat antiikin Agoran rauniot, jotka toimivat aikanaan saaren kaupallisena ja Kosin saarta yhteiskunnallisena keskuksena. Agoran rakentaminen alkoi noin 400-luvulla eaa.
Kaupungin ulkopuolella
Tigaki tunnetaan pitkästä hienohiekkaisesta rannastaan. Alueella sijaitsee myös perinteinen Turk Hamami -turkkilainen kylpylä.
Kefalos ja etelärannikko ovat tunnettuja kirkkaasta vedestään ja rannoistaan. Lähellä sijaitsee myös suosittu Paradise Beach.
Zia on Dikaios-vuoren rinteillä sijaitseva idyllinen vuoristokylä, joka tunnetaan auringonlaskuistaan ja perinteisistä tavernoistaan.
Historian ystäville tärkein kohde on Asklepieion, antiikin ajan parantola ja temppelialue, jota pidetään maailman ensimmäisenä sairaalana. Rauniot sijaitsevat sypressien keskellä noin neljän kilometrin päässä Kosin kaupungista.
Kaupungissa kannattaa tutustua myös Casa Romanaan, hyvin säilyneeseen roomalaiseen huvilaaan, sekä Roomalaiseen Odeoniin, jossa järjestettiin aikanaan teatteri- ja musiikkiesityksiä.
Kosilta on helppo tehdä myös päiväretkiä lähisaarille, kuten Pserimokselle ja Kalymnokselle, tai Turkin puolella sijaitsevaan kiehtovaan Bodrumiin.
Copyright©2024 All rights reserved
- Matkakertomus Kosilta jatkuu – osa 2 tulossa pian!