FINNAIR MEMORIES 1980-1990

GATE-TOIMINTA HEVALLA
Tšekkoslovakian aluepäällikkö Danny palasi lomalta ja kysyi Parahan lentoasemalla minulta, kuinka on mennyt? Sanoin, ettei mitään erikoista ole tapahtunut, kaikki ok! Seuraavana päivänä lensin Helsinkiin ja aloitin kymmenen vuoden työrupeaman gate- eli porttitoiminnassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kolmivuorotyössä oli varhaisaamuvuoro ja iltapäivävuoro sekä kerran, pari kuussa yövuoro.

Ulkomaan ja kotimaan terminaaleissa sijaitsevat gate-huoneet olivat sekä työ- että lepohuoneita, joissa oli useita puhelimia, dirivox-puhelin, tietokonepäätteitä sekä kahvinkeittimiä.

Esimiehemme edellisiltana tekemän työnjaon mukaan suoritimme lähtevien lentojen boardaukset eli otimme matkustajat koneisiin. Lähtökuulutukset tilasimme infosta, mutta meillä oli myös omat porttimikrofonit, joilla kuulutettiin kolmella kielellä matkustajat koneisiin. Tarkistimme jokaisen lipun käsin ja revimme boardarit samalla laskien matkustajia.

RC ELI LEGENDAARINEN RED CAP
Red Cap eli lähtevän koneen punahattuinen valvoja koordinoi kaikki lentoon liittyvät toimenpiteet ja lopuksi boardauksen päätyttyä kävi lähtöportilla tulostamassa PIL-matkustajalistan, WBM-kuormausdokumentit sekä tasapainolaskelmat ja vei ne ohjaamoon. Pääluvun stemmauksen jälkeen lentoemännät sulkivat koneen etuoven, ja porttivirkailija ajoi putken eli matkustajasillan pois koneelta, sulki lähtöportin ja lähti gate-toimintaan. Gate- huoneessa matkustajalistat ja lentolippukupongit tilitettiin ja suljettiin ruskeisiin kirjekuoriin ja pantiin yhtiön lipputilityksen postilokeroon.

BOARDING-MOKAT
Ihminen tekee virheitä. 80-luvulla olin kerran boardaamassa yksin Kemin-lentoa Helsinki-Vantaan lentoaseman kotimaan portilla B2, josta matkustajat vietiin bussilla ulkorivissä olleelle DC-9-koneelle. Otin viimeisen kuulutuksen, mutta kaksi matkustajaa puuttui yhä. Ilmoitin radiolla, että bussi saa lähteä koneelle ja puuttuvat matkustajat voi viedä sinne Ford Transitilla. Tarkistin lennon matkustajalistan ja huomasin, että puuttuvat olivat jatkomatkustajia Tukholmasta.

PUUTTUVAT JATKOMATKUSTAJAT TUKHOLMASTA
Minuutteja ennen koneen lähtöä näin, että kaksi matkustajaa juoksi portille päin. Silloin huusin heille: ”Tuletteko Tukholmasta?” He vastasivat: ”Joo, Stokiksesta tullaan”. Kun miehet saapuivat portin kohdalle, he sanoivat: ”Kiva päästä pohjoiseen ajoissa!” Revin kiireesti matkustajien ojentamat lentokupongit, matkustajat vietiin autolla koneeseen ja kone lähti aikataulussa. Puolen tunnin kuluttua minua kuulutettiin päällikkövirkailijan huoneeseen. Kohtalon ivaa, se oli jälleen meidän kovismainen päällikkövirkailijamme Stebu eli Kauko Kivilahti, joka vastaanotti minut teennäisen rauhallisesti ja pyysi istumaan.

”Ismo, oliko sinun Kemin-boordauksessa no-showta?” Vastasin: ”Ei, kaksi viimeistä jatkopaxia Stokiksesta ehti portille viime hetkellä, ja lento lähti aikataulussa. ”Hyvä”, vastasi Stebu ja kysyi: ”Minnekä ne paxit olivat matkalla?” Sanoin, että he katsoivat portilla monitoria, jossa luki KEMI, ja sanoivat minulle menevänsä pohjoiseen. Stebu kertoi Kemin-lennon kapteenin ilmoittaneen ilmasta, että koneessa oli kaksi Oulun-matkustajaa, jotka luulivat koneen tekevän välilaskun Oulussa. ”Heidät sitten kuljetetaan taksikyydillä sata kilometriä Kemistä Ouluun, ja se maksaa yhtiölle maltaita!”

MATKUSTAJA VÄÄRÄSSÄ KONEESSA
Puoli vuotta Kemin-tapauksen jälkeen minulla oli aamuvuorossa klo 07.50 täyteen buukatun, Tukholman kautta Osloon lentävän AY791-lennon boardaus bussiportilta A1 kollegani Olli Sepän kanssa. Puoli tuntia ennen koneen lähtöä Olli valitti mahakipua ja joutui lähtemään vessaan. Minä jouduin hoitamaan kaiken yksin: tein kuulutukset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja aloin ottaa täpötäyden lennon matkustajia rappusten alla sijaitsevan ulko-oven kautta bussiin, joka vei heidät DC-9-51-koneelle.

YKSI SEISOO KONEEN KÄYTÄVÄLLÄ
Kun matkustajat oli viety kahdella bussilla koneelle, radiosta kuului: ”Kuuleeko 791-portti, koneessa yksi seisoo!” Siis koneessa oli ylimääräinen matkustaja! Ilmoitin infoon Dirivoxilla: ”Voitte ottaa 791:n pois taulusta.” Juoksin portaita pitkin alas, ja lähdimme Red Cap -virkailija Nurmisen Helgen kanssa Ford Transitilla ulkorivissä olevalle koneelle. Lentoemännät ilmoittivat ylimääräisen matkustajan seisovan keskellä konetta. Kävin tarkistamassa matkustajan lentolipun: AY791 STO, joka oli oikein.

EN SUOSTU POISTUMAAN KONEESTA
Siis koneessa istui yksi matkustaja, jolla ei ollut lippua tälle lennolle. Ensin lentoemäntä teki kuulutuksen ja antoi sitten mikrofonin minulle. Kuulutin: ”Tämä on kello 07.50 lähtevä lento, pyydämme matkustajia tarkistamaan lentonumeron lipuistaan!” Tällöin yksi matkustaja nosti kätensä ylös sanoen: ”Minulla on lippu seuraavalle Tukholman lennolle, mutta lennän mieluummin tällä lennolla enkä suostu poistumaan koneesta!”

Selitettyäni tilanteen cockpitissä kapteenille hän nousi tuolistaan ja tuli kanssani matkustamoon kyseisen matkustajan luo sanoen: ”Hyvä herra, olette väärässä Tukholman koneessa, teidän lentonne lähtee reilun tunnin kuluttua. Pyydän teitä poistumaan koneesta tai tämä lentokone ei lähde ilmaan!” Tämän vakavan huomautuksen jälkeen liikemiehen näköinen matkustaja keräsi kamppeensa ja lähti kiroillen minun mukanani terminaalirakennukseen.

Portilla A1 kollegani Olli Seppä oli vastassa meitä ja pahoitteli, ettei ollut päässyt mukaan boardaukseen. Lopulta AY791 lähti Tukholmaan 10 minuuttia myöhässä, ja delay-koodi 15 kirjattiin meille eli 15/10 min boarding erroriksi.

Myöhemmin on ollut muitakin ”puuttuvia Tukholman-matkustajia -juttuja”. Mm. eräs ”Solvallan raveihin, Tukholmaan matkustavaa” matkustajaa otettiin mukaan uuden Tokion reitin avajaislennolle, jolla olivat mukana Finnairin ja Japan Airlinesin pääjohtajat VIP-matkustajina!

TUKHOLMAN-MATKUSTAJAT TOKION AVAUSLENNOLLA
Finnair aloitti ensimmäisenä Euroopassa suorat lennot Japaniin vuonna 1983. Nämä olivat yli 14 tuntia kestäviä lentoja Helsinki-Vantaalta Tokioon Pohjoisnavan ylitse, ja niihin käytettiin lisätankein varustettua kolmimoottorista DC-10-30 ER (Extended Range) -kalustoa.

Tästä historiallisesta tapauksesta on kerrottu useita mehukkaita tarinoita. Yksi versio on seuraavanlainen: Kolmesataa matkustajaa, avauslentovieraita sekä yhtiön pääjohtaja Gunnar Korhonen ja hänen japanilainen kollegansa oli otettu koneeseen, mutta portilla A4 virkailijat laskivat boarding-kortit ja huomasivat, että yksi jatkomatkustaja Tukholmasta puuttui yhä.

Kun lähtöön oli enää pari minuuttia, yksi matkustajaa juoksi portille. Virkailijat huusivat: ”From Stockholm?” Ja matkustaja vastasi: ”Kyllä vaan, Tukholma! ” Puuttuva matkustaja juoksutettiin matkustajasillan kautta koneeseen ja purseri eli lentoemäntien esimies vakuutti porttivirkailijoille sekä ääneen että käsillään pääluvun eli matkustajaluvun stemmaavan ja sulki lentokoneen oven.

PÄÄLUKU STEMMASI – DC-KYMPPI LÄHTI LENTOON
Hetken kuluttua kapteenit käynnistivät yli 250 tonnia painavan valtavan suuren koneen moottorit, ja näin Finnairin Tokion reitin ensimmäinen lento lähti Helsingistä aikataulussa. Portilla useat pääjohtajaa saattamassa olleet lentoyhtiön johtajat kiittivät porttivirkailijoita hyvästä ja täsmällisestä toiminnasta, ja kaikki olivat tyytyväisiä, kun avauslento arvovieraineen lähti ajoissa.

Lentokoneen noustua ilmaan se romanimatkustaja sanoi lentoemännälle: ”Ohhoh, onpa tämä iso lentokone!” Tunnin kuluttua hän kysyi: ”Koska tämä lentsikka saapuu perille? Minulla on huomenna tärkeät ravit Solvallan raviradalla.” Rähinä alkoi stuertin sanottua: ”Kolmentoista ja puolen tunnin kuluttua!”

MENEEKÖ TÄMÄ KONE KALIFORNIAAN?
”Jumala… hitto, perke… saata… kuinka lento Tukholmaan kestää niin kauan? Vai meneekö tämä kone Kaliforniaan?” Lentoemännät ja stuertit yrittivät rauhoittaa Tukholman-matkustajaksi osoittautunutta, mutta kun tilanne ei ihan ollut hallinnassa, eräs lentoemäntä kävi hiljaa ohjaamossa ilmoittamassa asiasta koneen kapteenille. Hämmästynyt lentokapteeni lähetti perämiehen matkustamoon puhumaan kyseisten matkustajien kanssa.

Kuunneltuaan suuttuneen Tukholman-matkustajan selityksiä ja uhkauksia perämies yritti rauhoittaa häntä sanoen: ”Ymmärrän teitä täydellisesti ja myönnän, että lähtöportilla siinä hässäkässä on valitettavasti käynyt inhimillinen virhe. Olen pahoillani, että ette pääse huomiseksi raveihin Tukholman Solvallaan. Lennämme nyt Pohjoisnavan suuntaan, eikä tämä kone todellakaan voi tehdä välilaskua Tukholmaan, sillä koneen laskutelineet eivät kestä 130 tonnin polttoaineen painoa! Ilmoitan radiolla Helsingin ja Tokion lentoasemille tästä ja pyydän tarkempia ohjeita.”

Finnairin asemapäällikkö Maukka Leppälä Tokion kentällä sai tiedon asiasta ja neuvoteltuaan Japanin passipoliisin kanssa hän sai luvan majoittaa kyseisen, ilman passia matkustavan matkustajan omaan asuntoonsa ja lähettää hänet seuraavalla lentovuorolla Suomeen. Lennon saavuttua lähes 15 tunnin matkan jälkeen Tokion lentoasemalle asemapäällikkö Leppälä toivotti ensin tervetulleiksi yhtiön pääjohtajan Gunnar Korhosen ja hänen japanilaisen kollegansa. Seuraavaksi hän nouti edellä mainitun Tukholman-matkustajan koneen ovelta, vei hänet ilman passia passintarkastuksesta läpi ja kuunteli rauhallisesti vihaiset purkaukset ja uhkaukset.

YHTIÖ LUPASI LENTOLIPPUJA JA KORVAUSTA
Leppälä lupasi tälle matkustajalle lentoyhtiön myöntävän useita ilmaisia ”minne vaan” -lentolippuja. Lisäksi hän voisi hakea korvausta yhtiöltä väliin jääneistä Solvallan raveista, työajan menetyksestä sekä kivusta ja särystä. Hänen piti kuitenkin luvata, ettei hän myisi tätä tarinaa sanomalehtiin tai Hymyn tapaisiin sensaatiolehtiin!

Palattuaan Japanista Suomeen kyseisen matkustaja oli tarjonnut tarinaansa usealle lehdelle, mutta ainoastaan eräs iltapäivälehti oli uskonut tarinan olevan totta ja teki siitä yksinoikeudella sensaatiojutun. Silloinen Finnair Oy ei julkistanut, kuinka paljon kyseisille asiakkaille oli maksettu korvausta!

PV KYSELI, OLITKO ISMO EILEN TOKIOLAISEN PORTILLA
Kun tulin työvuoroon Tokion avauslentoa seuraavana päivänä, eräs päällikkövirkailija hymyili vinosti minulle ja kyseli: ”Ismo, olitko sinä eilen tokiolaisen lähtöportilla?” Vastasin, etten varmaan ollut, sillä minulla oli ollut edellisenä päivänä vapaapäivä ja olimme kyseisen lennon lähtöaikaan kahvittelemassa Saresvirran Samin kanssa Kaivopuiston Ursula-kahvilassa!

Tällaisia ”matkustaja väärässä koneessa”-otsikolla laadittuja juttuja voi aina välillä lukea iltapäivälehdistä. Nykyään, kun systeemit ovat täysin automatisoituja, tällainen ei teoriassa onnistu kovin helposti, ellei matkustajaa sitten tahallaan oteta väärään koneeseen.

Seuraava episodi: HENKILÖKUNTAETUNA VAPAALIPPU

Hits: 50