FINNAIRIN ALUEPÄÄLLIKKÖ IST-SM-AY
FINNAIRIN ALUEPÄÄLIKKO ISTANBULISSA
Elokuussa me vastanimitetyt alue- ja asemapäälliköt kävimme useita markkinointi- tilitys ja asiakaspalvelukursseja pääkonttorissa, ja meitä lähetettiin perehtymään ulkomaan asemille. Minä kävin tutustumassa Finnairin toimintaan Brysselin ja Göteborgin lentoasemilla yhden viikon ajan. Syyskuun lopulla meille ilmoitettiin, että voisimme lähteä seuraavalla viikolla asemapaikoillemme.
Palkan nousun hurmaamana kävin keskustelemassa ystäväni Yhdyspankin Fredrikintorin konttorin johtajan Nape Sadikin kanssa asuntolainasta ja kollegani Holmbergin Petskun avulla etsimme isompaa asuntoa minulle. Näin myin Neljännellä linjalla Kalliossa sijaitsevan huoneistoni, ja ostin Särkiniementieltä Lauttasaaresta tilavan kaksion eteläparvekkeella ennen kuin lähdin työkomennukselle Istanbuliin.
AUTOLLA MÜNCHENISTÄ ISTANBULIIN
Isäni Hakki baba oli suositellut minua ostamaan Saksasta Ford Taunus GL -merkkisen auton itselleni. Minulla ei koskaan ennen ollut uutta autoa ja minua jännitti ostaa tuliterä auto! Olin myynyt torimyynnissä käyttämäni Fiat pakettiauton edellisenä syksynä, kun aloitin työt Finnairilla.
Lensin Müncheniin ja löysin Finnairin aluepäällikön Tom Forssmanin avulla Fordin myyntiliikkeen, ja ostin hopeanvärisen Taunuksen. Seuraavana päivänä sain auton Z:lla (zoll) eli vientiautoille tarkoitetulla tullirekisterikilvellä, ja lähdin iltapäivällä ajamaan reilun kahden tuhannen kilometrin matkaa Münchenistä Istanbuliin.
Ajoin Itävallan Klagenfurtin kautta Jugoslavian Zagrebiin, jolloin oli jo melkein keskiyö. Yövyin Hotelli Interissa ja seuraavana aamuna jatkoin ajamista levänneenä. Pidin taukoa Belgradin jälkeen Niš-nimisessä kaupungissa ja illalla ylitin Bulgarian rajan.
Muutaman tunnin ajon jälkeen lähellä Sofiaa näin tien varteen parkkeeratun saksalaisella kilvellä varustetun auton ja pysähdyin sen taakse nukkumaan muutaman tunnin. Olin lukenut lehdistä, että, “Balkanin maissa virkamiespukuiset valepoliisit pysäyttivät autoja ja ryöstivät rahaa ja omaisuutta öisin!“
Kun heräsin aamulla, huomasin, että minun taakseni oli parkkeerannut useita ilmeisesti turkkilaisia gastarbeitereja eli vierastyöläisiä autoissaan saksalaiset kilvet! Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen pääsin Bulgarian ja Turkin rajalta muitta mutkitta ja enää oli muutaman tunnin ajomatka, 250 km jäljellä Istanbuliin!
FINNAIR ISTANBUL TOWN OFFICE ISTTOAY
Minulla oli kolme viikkoa aikaa järjestää asiat kuntoon ennen lentojen alkamista! Parin päivän levon jälkeen aloitin työt Istanbulissa vierailemalla tuttujeni luona: Kävin tervehtimässä ison turismikonsernin Ulusoy Turizmin johtajaa Erdal Nail Danyalia ja Saksan lentoyhtiön Lufthansan myyntijohtajaa Güner Sekercioglua.
Molemmatkin herrat tarjosivat kaikkea apua, mitä voisin tarvita Finnairin konttorin perustamisessa. Lufthansan Güner kertoi, että lähellä Taksim-aukiota ja Hotel Hiltonia SAS-lentoyhtiön konttorin viereinen liikehuoneisto olisi vapaana ja ehdotti, että menisimme juttelemaan asiasta SAS:n aluejohtajan kanssa.
SAS:n ruotsalainen johtaja Alan Parkner tarjosi meille kahvia ja suositteli vuokrattavana olevaa liikehuoneistoa meille. Kävimme Günerin kanssa katsomassa tätä katutason liikehuoneistoa, joka oli hyvällä paikalla ja ehdotin tätä esimiehilleni Helsingissä. Sain pääkonttorista hyväksynnän ja vuokrasimme tämän liikehuoneiston, josta tuli Finnairin Istanbulin kaupunkitoimisto! Tehtäviä oli useita:
-Perustaa ”Finnairin Turkin edustuskonttori” nimellä edustusyhtiö ja rekisteröida se Istanbulin kauppakamariin. Tässä jouduin käyttämään Lufthansan paikallisen lakimiehen apua.
-Etsiä kiireellisesti pari englantia sujuvasti puhuvaa toimistovirkailijaa. Laitoin paikalliseen lehteen ilmoituksen. Parikymmentä vastausta tuli, joista muutama tuntui sopivalta.
-Tilasin Lufthansan mainostoimiston kautta 7 metriä pitkän ja lähes metrin korkean valokyltin: FINNAIR.
Sain ilmoituksen Helsingistä, että ensimmäisellä avauslennolla oli seuraavalla viikolla tulossa ulkomaanmyyntiosaston johtajia tarkastamaan tilanteen paikan päällä. Tämä oli helpottava uutinen minulle, että johtajat ottaisivat osan tästä vastuusta minulta!
Haastattelin kolmea virkailijakandidaattia ja päädyin omasta mielestäni Sureyya nimiseen neitiin, joka työskenteli Hiltonissa sijaitsevassa Turkekspress nimisessä matkatoimistossa. Hän oli miellyttävän oloinen, hänen englannin kielen taitonsa oli riittävän hyvä ja hän oli toiminut usean vuoden ajan lipunkirjoitusvirkailijana. Sovimme johtajien kanssa, että he tapaisivat Sureyyan seuraavalla viikolla, ennen kuin hänet rekrytoitaisiin.
AVAUSLENTO ISTANBULIIN
Ensimmäisellä suoralla lennolla Helsingistä Istanbuliin oli yli sata matkustajaa ja yhtiön ulkomaan myyntiorganisaatiosta johtajat Börje Sandberg ja Kari Hellqvist. Lentoasemalla meidän “händlingiämme” eli lentohuolintaamme hoiti Havas, mutta minä, Finnair Station manager eli asemapäällikkö, valvoin toiminnat ja allekirjoitin Fnnairin puolesta kaikki dokumentit.
Kone saatiin kääntymään alle tunnissa ja se lähti aikataulussa Helsinkiin. Koneen lähdön jälkeen menimme yhdessä johtajien kanssa Taksim-aukiolla sijaitsevaan Hotel Sheratoniin, jossa pidettiin Finnairin avauslennon cocktailtilaisuus. Ennen tilaisuutta, pidimme palaverin johtaja Sandbergin ja Sheratonin johtajan F. Volkanin kansssa vaihtomiehistön yöpymisestä hotellissa, tingittiin ja allekirjoitettiin sopimus.
Kaupan päälle hotelli tarjosi meille avauslentotilaisuuden ilman maksua. Finnairin Istanbulin reitin kunniaksi järjestettyyn tilaisuuteen osallistui mm. Istanbulin kaupunginjohtaja, Ilnailulaitoksen ja Istanbulin lentoaseman johtajat, THY-Turkin lentoyhtiön, British Airways, Lufthansa ja SAS lentoyhtiöiden johtajat sekä paikallisten matkatoimistojen johtohenkilöt.
Johtaja Sandbergin kanssa panimme merkille, että Turkin lentoyhtiön pääjohtaja sekä markkinointijohtaja olivat kovin kiinnostuneita tästä Finnairin uudesta Istanbulin reitistä!
Ennen tilaisuutta kokoonnuimme johtajien kanssa hotellin aulassa, jossa virkailijaehdokas Sureyya oli odottamassa meitä. Lyhyen haastattelun jälkeen johtaja Sandberg sanoi: ”Otetaan tämä neiti töihin meille ja saa tulla koulutukseen Helsinkiin pian!”
KONSULAATIN VIRKAILIJA ANNA-LIISA FINNAIRILLE
Kun toimisto oli avattu ja lentotoiminta alkoi, meidän piti saada toinenkin virkailija etenkin lentopäivinä lentoasemalle! Olin pannut merkille Anna-Liisa-nimisen Suomen pääkonsuli Olavi Tammivuoren viehättävän sihteerin: hän puhui sujuvasti turkkia ja englantia.
Kyselin suomalaisen Nokia Oy:n omistavan kaapelitehtaan “Türkkablo”:n johtaja ja kunniakonsuli Olli Kokkoselta, olisiko sopimatonta tarjota työpaikkaa Liisalle, johon Kokkonen vastasi: “Hän mielellään tulisi töihin Finnairin palvelukseen ja minä voin lepyttää pääkonsulia!” Näin saimme sitten tiimiimme myös suomea puhuvan virkailijan!
Osa lennoista oli meno-paluulentoja HEL-IST-HEL, jolloin saapuva lentokone lähti tunnin kuluttua takaisin Helsinkiin. Joinakin päivinä Helsingistä saapunut kone purettuaan Istanbulin matkustajia ja rahtia otti Istanbulista kyytiin Kairon matkustajia ja jatkoi Kairoon. Se palasi viiden tunnin kuluttua Istanbuliin ja jatkoi sitten paluulennolle Helsinkiin. Asemapäällikkönä minä olin vastuussa Finnairin lentoasematoiminnasta, mutta suomalainen virkailijamme Liisa oli hyvä apu minulle, etenkin kun minä olin poissa.
ALUEMYYNTIPÄÄLLIKKÖ IST-SM-AY
Tittelini oli “aluemyyntipäällikkö” ja tehtäväni oli edistää matkustajamyyntiä Turkissa. IATA:lta saamieni myyntitilastojen avulla valitsin potentiaaliset matkanjärjestäjät ja matkatoimistot ja kävin markkinoimassa heille Finnairin lentoja aina Fazerin sinisen levyn kanssa Istanbulissa, Ankarassa ja Izmirissä. Ensimmäisenä jouluna saimme myytyä useita ryhmämatkoja Joulupukin maahaan Rovaniemelle ja myynti kasvoi etenkin Helsingin kautta New Yorkiin!
PIIRIPÄÄLLIKKÖPÄIVÄT HAIKOSSA
Tammikuussa osallistuin piiripäällokköpäiviin joita pidettiin Haikon Kartanossa, Porvoossa. Piiripäällikköpäiviin osallistui viitisenkymmentä Finnairin piiri- ja aluepäällikköä eri puolelta maailmaa sekä ulkomaanmyyntiosaston johtajat ja päälliköt yhtiön pääkonttorista. Taisin olla kolme päivää kestäneen kokouksen nuorin osallistuja.
Nautin työstäni aluemyyntipäällikkönä Istanbulissa, mutta rauhattomuudet häiritsivät minua. Etenkin iltaisin eivät monet uskaltaneet mennä ulos, sillä poliittisesti erimieliset oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ryhmät ottivat yhteen milloin missäkin kaupungilla. Toisaalta tällaisessa viiden miljoonan suurkaupungissa tunsin itseni yksinäiseksi ilman läheistä, kun tyttäreni ja kaikki ystäväni olivat Helsingissä.
UNIVERSITY OF CALIFORNIA, BERKELEY
Olin vuotta aiemmin hakenut Business English -kurssille Kalifornian yliopistoon, ja sain nyt kesällä ilmoituksen Berkeleystä, että minut oli hyväksytty kuuden kestävälle kurssille syksyllä. Keskustelin esimiesteni kanssa, sanoin, että Istanbulissa asiat on saatettu hyvään kuntoon, ja pyysin siirtoa takaisin Helsinkiin, kun sopiva mies tilalleni löytyisi!
Vaikka lentoyhtiön pääkonttorissa oltiin hieman hämmentyneitä päätöksestäni, tilalleni löytyi nopeasti uusi aluemyyntipäällikkö. Näin palasin Istanbulista Helsinkiin yhden vuoden kestäneen ulkomaan komennuksen jälkeen. Otin vuosiloman ja palkattoman vapaan ja lähdin kuukauden kestävälle kurssille San Franciscon Berkeleyyn syyskuussa 1980.
Seuraava episodi: Arvovieraita Helsingistä!