MEKKOBISNES, POLIISIKUULUSTELU, LENTO IVALOON

Olin jättänyt hyvän vakituisen työn Helsingin kaupungilla, vaihtanut alaa ja siirtynyt matkatoimisto Ihannematkojen palvelukseen. Yhden vuoden mielenkiintoisen ja monipuolisen työrupeaman jälkeen työnantajani ajautui konkurssiin, ja jäin työttömäksi yli kymmenen muun kollegani kanssa.

Selvittyäni ensimmäisestä shokista ajattelin alkaa etsimään töitä, mutta finanssitilanteeni oli hälyttävän heikko! Elämänkatsomukseni mukaan en halunnut hakea työttömyyskorvausta enkä käydä sosiaalitoimistossa. Minun pitäisi työllä saada tienatuksi muutama tuhat markkaa mahdollisimman pian!

TAVOITTEENA LÄÄKE-EDUSTAJAN AMMATTI

Olin yliopiston viimeisimpinä vuosina haaveillut lääke-edustajan ammatista. Sellaisia olin nähnyt sairaaloissa ja terveyskeskuksissa: hyvin pukeutuneita nuoria naisia ja miehiä metsästämässä lääkäreitä mukanaan James Bond -salkut ja lahjapaketteja sisältävät kassit!

Olin kuullut, että lääketehtaat kuten Leiras, Orion ja Bayer työllistivät mielellään vastavalmistuneita kemistejä lääke-edustajiksi hyvillä palkoilla, joihin lisättiin päälle vielä myyntiprovisiota. Pari koulukaveriani yliopistosta oli jo saanut lääke-edustajan paikan, ja he olivat tyytyväisiä.

Näin ollen minua ei kemistinä kiinnostanut mennä töihin teollisuuden palvelukseen esim. valvomaan paperitehtaan rikkiuunia tai muihin kemiallisiin prosessilaitoksiin. Sillä olin valmistanut itseäni tähän lääke-edustajan ammattiin ja tehnyt ennakkoon listan Suomen merkittävien lääkeyritysten osoitteista ja puhelinnumeroista.

PUUVILLAMEKKOJA TORILLA JA MARKKINOILLA

Kerran istuimme läheisen ystäväni Eliaksen kanssa hänen isänsä pastori ja Uusi Tie -lehden päätoimittaja Eino Honkasen Tuusulan järvenrannalla sijaitsevan talon pihalla miettien, mitä bisnestä voisimme kehittää… Sanoin, että olin vuosia aiemmin tuonut maahan muutamia käsinkudottuja puuvillamekkoja ja kaupannut niitä torilla. ”Mitä jos me tuodaan vaikka sata mekkoa ja myydään ne täällä kesän aikana?” Ehdotin.

Elias vastasi: “Hyvä idea, mutta hankala toteuttaa, sillä kuka niitä mekkoja toimittaa Turkista tänne? Toisaalta minä juuri valmistuin humanististen tieteiden kandiksi ja alan hakea työpaikkaa IT-alalta. Uskon, että voin saada hyvän työpaikan! Mutta voin henkisesti tukea sinua, mikäli väliaikaisesti ryhdyt torikauppiaaksi.

MEKKOJEN TUONTI ISTANBULISTA

“Juuri valmistuneelle kemistille tämä ei taida olla haaveammatti, mutta voit yhden kesän harjoittaa sitä ja tienata vähän fyrkkaa! Muuten, sinun isäsi Hakki Baba voisi hankkia ne mekot ja lähettää sinulle rahtina, vai kuinka?” ksyseli Elias!

Eliaksen aloitteesta juuri eläkkeelle jäänyt isäni kävi Mustanmeren rannalla sijaitsevassa Şilessä, jossa kyläläisnaiset kutoivat näitä mekkoja. Hän tilasi paikkakunnan kylistä erikuosisia ja -värisiä mekkoja yhteensä kuutisenkymmentä ja tusinan verran lasten mekkoja, ja parin viikon kuluttua hän kävi noutamassa valmiiksi kudotut mekot. Hakki Baba ilmoitti sähkeellä, että hän pakkaisi kaikki kahteen pakkaukseen ja lähettäisi ne Helsinkiin lentorahtina, joka kestää Frankfurtin kautta muutaman päivän.

MAVI BONCUK ELI PAHASILMÄ TAI ONNEN SILMÄ

Lisäksi hän kävi pyynnöstäni ostamassa Istanbulin Suurbasaareista erikokoisia sinisiä lasisilmiä. Jossain maailmassa pahaksi silmäksi kutsuttua tummempaa ja vaaleammansinistä sävyä sisältäviä silmäsymboleja kutsutaan Turkissa “Onnen silmäksi”, ja sitä käytetään koruina ja koristeina sisustuksessa. Turkin kielessä sitä kutsutaan Boncukiksi tai Nazar boncukiksi, ja yleisen uskomuksen mukaan se suojaa pahuudelta ja poistaa kateutta!

Tällä välin me Eliaksen kanssa kävimme vaihtamassa hänen isältään ostamani Datsun Finn -henkilöauton Fiat-merkkiseen pakettiautoon Toisen linjan Auto -nimisessä liikkeessä Helsingin Kalliossa.

TOIMINIMI ja LVV-ILMOITUS

Kävin perustamassa toiminimen Kaupparekisterissa Albertinkadulla ja tein LVV- eli liikevaihtoveroilmoituksen Hakaniemen verovirastossa. Lisäksi ulkomaan kansalaisena kävin hakemassa Uudenmaan lääninhallitukselta elinkeinoluvan torimyyntiä varten.

Ei kestänyt kuin muutama viikko, ja kaksi isoa mekkopakettia saapui Suomeen. Maksoin tullausmaksut ja haimme Eliaksen kanssa mekot Vantaan lentoaseman rahtiterminaalista.

LIIKETOIMINTA PELOTTI

Kun en koskaan ennen ollut harjoittanut liiketoimintaa, minua pelotti vähän, että tuhansia killinkejä oli maksettu myyntiartikkeleista sekä rahti- ja tullimaksuista! Näin tavarat olivat saapuneet ja pantu pakettiautoon! Mitä tekisin sitten, jos mekot eivät menisi kaupaksi ja jäisivät käteen…

Eliaksen isä pastori Eino sanoi: ”Kyllä tämä on aika rohkea yritys, mutta eiköhän kesällä nämä puuvillamekot mene kaupaksi. Käy myymässä eri paikkakuntien toreilla ja muista käydä myös markkinoilla, joissa asiakaskunta on suuri!”

MEKOT JA PAHASILMÄT KÄYVÄT KAUPAKSI

Kävin kerran arkipäivisin ja lauantaisin Lohjan, Karkkilan, Hämeenlinnan ja Valkeakosken toreilla ja Porvoon ja Tammisaaren markkinoilla. Lisäksi olin useina päivinä Hangon torilla myymässä Regatan aikana, joka oli kautta aikojen paras myyntikeikka!

Muutaman kerran Elias ja pari muuta kaveriani tulivat minulle tueksi mukaan, mutta enimmäkseen toimin yksin!

Torikauppiaan työ oli fyysistä ja raskasta. Lähtö 1–2 tuntia kestävälle matkalle varhain aamulla kello neljän-viiden aikaan, pöytien ja telineiden kanto ja asennus, myyntiartikkelien esille laittaminen jne. Siinä samassa piti maksaa toripaikasta torivalvojalle. Torimyynti alkoi kello seitsemältä, ja myynti lopetettiin iltapäivällä ennen kuin kaupungin miehet tulivat pesemään ja siistimään torialueen.

Myyntiartikkelien pakkaaminen, telineiden purkaminen ja kantaminen autoon kesti yli tunnin, niin että kun reilun tunnin paluumatkan jälkeen saavuin kotiin Helsinkiin, olin poikki. Ensin suihkuun ja sitten pitkälle 10–12 tunnin unelle…

POLIISIKUULUSTELU HANGON TORILLA

Hangon Regatan ensimmäisenä päivänä varhain aamulla yllättäen mustamaija pysähtyi myyntipaikkani eteen ja kaksi nuorta poliisia tuli luokseni ja piti puhuttelun. Eräs torikauppias oli käynyt ilmoittamassa poliisille, että tuo on joko romani tai sitten vierasmaalainen, joka harjoittaa laitonta kauppaa…

Esitin poliisille lääninhallitukselta saamani elinkeinoluvan ja lvv-todistuksen, ja virkamiehet sanoivat: “Asia selvä, käy poliisilaitoksella tuolla kulman takana jos tulee ongelmia, terve!” Ja lähtivät pois.

ELÄMÄNI RIKKAIN AIKA – TUHANSIA MARKKOJA TILILLÄNI

Kesän aikana tein parikymmentä tori- ja markkinakeikkaa, ja sain myytyä suurimman osan mekoista ja onnen silmistä ja sen sellaisista koruista, ja verojen jälkeen pankkitilille jäi mukavat summat! Tietysti nettovoitosta puolet menisi Hakki Baballe mekkojen ym. sisäänosto-, rahti- ym. kulujen peittämiseksi. Kuitenkin tilille oli kertynyt tuhansia markkoja, jota en olisi ajatellutkaan tienaavani! Ostin pankkilainalla 32 neliön tilavan yksiön alkovilla Neljänneltä linjalta, ja ensimmäistä kertaa elämässäni muutin vuokrahuoneistosta omaan huoneistoon!

AGENTTILIPPU BRONDAN KONTTORISTA

Yhtenä vapaapäivänäni kävin Matkatoimisto Ihannematkojen aikana saamani lippuosoituksen kanssa Finnairin Brondan lipunmyyntikonttorissa Etelä-Espalla. Konttorin vastaava rouva Eija Nikulainen katsoi lippuosoitukseen ja sanoi: ”Tämähän on voimassa vielä pari viikkoa, minne haluat matkustaa?” ja jatkoi: ”Pisin kotimaan lento on Ivaloon. Sopiiko, että kirjoitetaan sinulle HEL-IVL-HEL?” Lähdin Brondan toimistolta Ivalon meno-paluulippu kourassa!

MATKALLA IVALOON

Yhtenä lauantaina menimme tyttäreni Yasminin kanssa Helsinki-Vantaan lentoasemalle tarkoituksena lentää parin päivän matkalle Ivaloon. Kävin kotimaan lähtöselvityksessä kyselemässä: “Ymmärsinkö oikein, että tällä agenttilipulla voi ottaa mukaan pienen lapsen ilman maksua?”

FINNAIRIN VIRKAILIJA M. JOKINEN

Hieman tanakka viiksekäs nuorimies tarkisti lipun ja sanoi: “Kyllä vaan, voitte ottaa mukaan yhden enintään neljävuotiaan lapsen. Menkää tuonne kotimaan terminaalin päätyyn asti ja odottakaa siellä, kunnes teidät kutsutaan lennolle, mikäli kaikkien maksavien matkustajien jälkeen koneeseen jää tilaa. Lykkyä tykö!” Vilkaisin virkailijan nimikylttiä ”M. Jokinen” ja ajattelin: “Olipas ystävällinen Finnairin virkailija tuo Jokinen!“

Kävelimme kotimaan terminaalin päätyyn, jossa oli portit B4 ja B5, joiden takana kauempana näkyi kyltti ”Finnair Cargo”. Odotimme tyttäreni kanssa virkailijoiden työhuoneen vieressä, jonka ovessa luki ”Domestic Gate”.

Lähempänä portti B5 istuivat keski-ikäinen pariskunta ja Yasminin ikäinen poika. Kun Finnairin virkailijat kävivät aina välillä juttelemassa ja tiedottamassa sitä herraa, ajattelin, että tuo taitaa olla joku tärkeä ministeri tms. Myöhemmin, ajattelin että tuo herra niin muistuttaa taannoin Turkin konsulin vastaanotossa Kapteeninkadun residensissä tapaamani Helsingin Sanomien päätoimittajaa Keijo Kylävaaraa. Hän se taisi olla!

HESARIN PÄÄTOIMITTAJAN KYLÄVAARAN NÄKÖINEN HERRA

Virkailijat kävivät meillekin kertomassa väliaikatietoja: DC9-kone oli juuri saapunut Brysselistä ja lähtisi puolen tunnin kuluttua Oulun kautta Ivaloon. Vaikka kone oli fully booked eli täyteen buukattu, yleensä muutama paikka jäi kuulemma tyhjäksi! Sanoin pikku Yasminille: “Toivottovasti pääsemme lennolle”, johon hän vastasi: “Isi, jos kone tulee täyteen, mennäänkö sitten Lintsille?”

Ensin maksavat matkustajat boordattiin eli otettiin koneeseen. Porttivirkailijat laskivat kiireellä lippuja ja sitten pyysivät pojan kanssa istuvan pariskunnan portille. Eräs miesvirkailija halusi kantaa rouvan salkkua, mutta herra sanoi selkeästi: ”Kiitos, ei tarvitse, minä kannan!”

Me odotimme jännityksellä lähtöportin vieressä ja ilahduimme, kun virkailijat kutsuivat vihdoin meidätkin portille. Virkailija selitti, että koska kone saapui ulkomaanlennolta, siinä oli första eli ensimmäinen luokka ja turistiluokka, joiden välissä oli verho. “Turistiluokka on aivan täysi, näin ollen te voitte istua rivillä 2.”

PÄÄJOHTAJA GUNNAR KORHONEN

Me asetuimme istumaan förstan puolelle, ja lentokone lähti ilmaan. Huomasin, että tuo portilla odottanut perhe istui rivillä 3 vastakkaisella puolella. Kun kone oli ilmassa, Yasmin ja pariskunnan poika Kimmo välillä leikkivät yhdessä. Kun käännyin katsomaan taaksepäin, katseeni kohtasi tuon herran kanssa. Hän katsoi minuun pitkään ja kysyi: “Olemmeko tavanneet joskus?” Minä heti vastasin: “Oletteko Hesarin päätoimittaja Keijo Kylävaara?” Hän vastasi: ”En ole, nimeni on Gunnar Korhonen, olen tämän lentoyhtiön pääjohtaja!”

Silloin muistin, että huhtikuussa olimme tavanneet Ihannematkojen 10-vuotisjuhlissa Helsingissä. Puhuin siitä ja sanoin, että hänellä oli silloin markkinointijohtaja Risto Ojanen mukana. Hän sanoi: “Olen todella pahoillani, että työpaikkanne ajautui konkurssiin. Mitä te nyt teette? Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?”

Sanoin, että olin tuonut maahan käsinkudottuja puuvillamekkoja ja myynyt niitä toreilla ja markkinoilla sinä kesänä. Kerroin hakevani koulutustani vastaavaa työtä, esimerkiksi lääke-edustajan tointa, sen vuoden elokuussa… Johtaja Korhonen kuunteli minua ja sanoi: “Jos teitä kiinnostaa työpaikka Finnairilla, voitte ottaa yhteyttä sihteeriini rouva Väänäseen.” Vastasin: “Kiitos, tietysti kiinnostaisi, mutta katsotaan sitten!”

Kone laskeutui Ouluun, ja johtaja Korhonen sanoi lähtiessään lentokoneesta: “Me jatkamme Oulusta toisella lennolla Kuusamoon, jossa meillä on mökki. Hyvää matkaa teille Ivaloon!”

MISTÄ SINÄ TUNNET JOHTAJA KORHOSEN?

Kuukausi Ivalon matkan jälkeen tapasin Kalliossa entisen kollegani Leifin Ihannematkoilta sekä hänen ystävänsä Anun, joka oli töissä Finnair Oy:llä. Kun joimme kahvia yhdessä ja keskustelimme työpaikoista, mainitsin heille, että olin tavannut pääjohtaja Gunnar Korhosen kaksi kertaa. Tällöin Anu hämmästyi ja kysyi: ”Siis mistä sinä tunnet Gunkun? Minä en ole tavannut häntä, vaikka olen ollut kolme vuotta yhtiön palveluksessa”. Kerroin, että hän tarjosi minulle työpaikkaa, mutta en ollut soittanut hänen sihteerilleen vielä. “Soita ihmeessä vaikka huomenna!” Kehottivat Anu ja Leif!

Seuraava episodi: FINNAIR OY, MANNERHEIMINTIE 102

Copyright © 2021 All rights reserved – Kaikki oikeudet pidetään

---