FINNAIR OY MANNERHEIMINTIE 102
Jatko episodiin MEKKOBISNES, POLIISIKUULUSTELU, LENTO KORHOSEN KANSSA IVALOON
Entisen kollegani Leifin ja hänen ystävänsä Anun kehotuksesta soitin Finnair Oy:n keskukseen numeroon 81881 ja pyysin keskusrouvaa yhdistämään pääjohtajan sihteerille. Esittelin itseni sihteerille ja kysyin, oliko hänellä tietoa siitä, että pääjohtaja oli pyytänyt minua soittamaan sinne… Ystävällisen naisen ääni vastasi: ”Jaha, olette siis se Ismo Ismael, no niin kyllä olen odottanut soittoanne jo kuukauden! Voitteko tulla tapaamaan hallintojohtaja Jukka Erkkilää huomenna kello kymmeneltä?”
Mitä pukisin päälleni, kun olin menossa tapaamaan lentoyhtiön johtajaa? Paras puvun takkini, jonka olin ostanut Tapiolan Stockmannilta, oli vähän kulunut, mutta housut olivat ehjät. Kävin pikapikaa ostamassa Haloselta sopivan hintaisen uuden takin. Kiillotin mustat kenkäni, pistin päälle parhaan paitani ja tummansinisen kravatin ja lähdin tapaamaan hallintojohtajaa.
Vaikka pääkonttori sijaitsi Mannerheimintiellä, yhtiön sisäänkäynti oli Päivärinnankadun puolella. Päästyäni sisään kysyin neuvonnasta hallintojohtajaa. Sieltä sanottiin: ”Johtajien huoneet ovat kuudennessa kerroksessa, tuolla on hissi”. Niinpä menin johtaja Erkkilän huoneeseen yhtiön johtokerroksessa ja esittelin itseni. Hän sanoi: “Voisimme mielellään ottaa teidät yhtiön palvelukseen, mutta ei tällä hetkellä löydy mitään vapaata vakanssia pääkonttorista, mutta mikäli työskentely Vantaan lentoasemalla sopii teille, voisin järjestää tapaamisen yhtiömme lentoaseman hallintopäällikön Leo Eerikkaan kanssa.”
Kävelin pari kilometriä Mannerheimintietä pitkin Finnairin City-terminaaliin Töölönkadulle ja otin ensimmäisen bussin lentoasemalle. Helsinki-Vantaan lentoasemalla hallintopäällikkö Eerikas sanoi, juuri saaneensa tietoja pääkonttorista: ”Tervetuloa, mutta meillä ei valitettavasti ole koulutustanne vastaavia töitä teille. Sen sijaan voisin tarjota teille työtä joko catering-osaston keittiössä tai Ramp-toiminnassa.” Kysyin: ”Anteeksi, mitä ramp-toiminnassa tehdään?” “Ramp-toiminta hoitaa matkatavaroiden lajittelun ja kuljetuksen lähtöselvityksestä koneisiin ja koneista tuloaulaan”, sanoi Eerikas.
En ole mikään ruoanlaittoasiantuntija, joten minulle sopii se Rämppi eli matkatavarapuoli! Eerikas sanoi: “Asia selvä, vaikka tuo työ ei vastaa koulutustanne, voitte aloittaa rämpissä ja teillä on mahdollisuus hakea yhtiön koulutuksiin ja vapautuviin vakansseihin. Täyttäkää lomake ja käykää terminaalissa tapaamassa Ramp-toiminnan päällikköä Sakari Kiurua, joka sitten antaa teille tarkemmat ohjeet, vuorolistat ym.”
RAMP-TOIMINTA, KOLMIVUOROTYÖ
Näin aloitin kolmivuorotyön lentoyhtiön matkatavara-aulassa, jossa matkatavarat tulevat lähtöselvityksestä laukkukouruihin, joista ne kuormataan käsin matkalaukkukärryihin. Sen jälkeen ramp-ajoneuvonkuljettaja kuljettaa ne lähtevän lennon seisontapaikalle. Vaikka lajiteltujen laukkujen nostaminen ja kantaminen oli fyysisesti raskasta totuin vuorotyöhön ja reiluihin pääosin Lopelta oleviin työtovereihini. Tein siellä uusia ystävyyksiä mm. Esko Parikan, Turhan ”Kanu” Kanukhanin ja Feyzi Samaletdin ja Beni Mitznerin kanssa.
Aulan pomo Lehtinen oli hauska maailmanmies ja hän kutsui osaa työntekijöistä loppilaisiksi perunanviljelijöiksi, jotka kävivät siellä töissä muutaman vapaalipun takia. Hän kerran huusi meille, kun olimme muutaman kaverin kanssa pitämässä kahvitaukoa: ”Voi saapas, nykkiläinen lähdössä puolen tunnin kuluttua ja te juotte tsufeeta ja puhutte naisista!” Juoksimme heti ja kuormasimme pari sataa slagaa eli matkalaukkua kontteihin neljän miehen voimin, niin että kone lähti ajoissa, eikä näin ollen tullut delay-koodia 18 meille rämpille.
LÄHTÖSELVITYSKURSSI KEVÄÄLLÄ 1979
Puolen vuoden työskentelyn jälkeen sain ilmoituksen, että lähtöselvityskurssi alkaisi pian, ja sille voisin ilmoittautua. Hain ja pääsin kurssille, jolla meitä kurssilaisia oli muutama finnairilainen ja parikymmentä yhtiön ulkopuolelta. Kurssi pidettiin Finnairin Ilmailuopistolla Vantaalla sekä Ilmailuhallituksen tiloissa ja se kesti kuusi viikkoa.
Opettajina Ilmailuopistolla olivat Nikke Nikula ja Veikko Vuorela. Kurssilla oli kauniita daameja: mm. Maarit Primietta, Päivi Mononen, Milka Saastamoinen, Eeva Mikkola, Pirjo (Suris) Surakka, konstaapelinvaimo Kaija, Pajuniemen Sirpa, Mikaela Picculinsky…
Sen sijaan, lukuun ottamatta nuorta komeaa opettajaamme Veikko Vuorelaa, kaikki miehet, kuten: muusikko Mikko Kauppinen, Hannes Olkkonen, Jari Oskari Viitanen, Peter Holmberg, Karhumäen Teemu ja tuloaulavirkailija Harri (Böga) Lindevall, olivat rumia. Siis opettajamme Veikko Vuorela oli ainoa mies, joka oli komea!
Kurssitoverini Holmbergin Petsku kertoi, että eräs Ilmailuhallituksen kouluttaja kehui meitä kevytmielisimmäksi kurssiksi kautta aikojen, mutta oli meillä kyllä hauskaa!
Hauskat kurssin päättäjäiset pidettiin Kylterikellarissa KY:n talossa Pohjoisella Rautatienkadulla ja seuraavalla viikolla työt alkoivat heti lähtöselvitystiskillä. Siihen aikaa lukiolaisten parin viikon kielikurssimatka Lontooseen oli muodissa, ja jouduimme tsekkaamaan eli selvittämään reittilentojen lisäksi useiden charter- eli tilauslentojen matkustajia Lontooseen. Nämä lennot lähtivät yleensä aamuisin.
MATKUSTAJA FRANKKIIN, LAUKKU LONTOOSEEN
Kokemattomalle matkustajaselvitysvirkailijalle sattui virheitä: yhtenä lauantaina kello viideltä alkavassa aamuvuorossa tsekkasin yhden reittilennon ja parin tilauslennon yhteensä useita satoja matkustajia Lontooseen ja sitten minut kutsuttiin frankkilaisen tiskille, jossa autoin työtovereitani.
Kun aamulentojen ruuhka oli ohi, lähdimme lounastauolle kollegoiden kanssa alakerran ruokalaan. Juuri kun istuimme pöytään, kuulutettiin kahta virkailijaa, minua ja Holmbergin Petskua ottamaan yhteyttä päällikkövirkailijaan!
PÄÄLLIKKÖVIRKAILIJA STEBU ELİ KIVILAHTI
Pv:n huoneessa lähtöselvityksen esimies Stebu eli Kivilahti kysyi meiltä: ”Oliko teillä paljon paxeja eli matkustajia Lontooseen?” Vastasimme: kyllä tsekkasimme satoja Lontoon matkustajia tänä aamuna! -Tsekkasitteko niiden slagat eli laukut Lontooseen? Vastasimme: “Kyllä.” ”Tuliko tiskille välillä frankkilaisen matkustajiakin ja tsekkasitte heidän slagat myös Lontooseen?!
Stebu täsmensi vielä: ”Siis selvititte matkustajat Frankfurtin lennolle, mutta lähetitte heidän matkalaukkunsa Lontooseen, miksi? Nyt useat asiakkaamme etsivät matkatavaroitaan turhaan Frankfurtin kentällä, ja heidän laukkunsa pyörivät hihnalla Lontoon Heathrow’n lentoaseman tuloaulassa!” Voi hyvänen aika, kuinka näin oli voinut käydä?
Copyright © 2021 All rights reserved- Kaikki oikeudet varataan
CONVAIRIN KYYDISSÄ VAASAN KAUTTA HELSINKIIN
Olimme aiemmin käyneet lentomatkalla nuoremman tyttäreni Yasminin kanssa Ivalossa. Tällä kertaa lensimme Yasminia vuoden vanhemman tyttäreni Suzan-Sadun kanssa Finnairin henkilökunnan kasivitosilla eli 85 prosentin alennuslipuilla Kruunupyyn lentokentälle Pietarsaareen, jossa kävimme lounaalla tuttavaperheen luona ja iltapäivällä palasimme Vaasan kautta Helsinkiin. Paluumatkalla meillä oli kunnia lentää vanhalla, mutta hienolla propellilentokoneella Convair 440 Metropolitanilla. Ajattelin, että tytär voi 50 vuoden päästä kehua, että on lentänyt Convairilla!
Kesä kului kolmivuorotyössä lentoasemalla. Työvuorot olivat 5/6-14, 13-21 ja 15-23. Yhtenä päivänä ollessani ulkomaan lentojen tiskillä töissä, kuulin erään matkustajan kysyneen viereiseltä virkailijalta: “Onko tuo se Ekimi?” Sitten hän tuli minun eteeni, tuijotti minua ja esitti lippunsa. Tsekkasin hänet förstan puolelle Frankkiin ja toivotin hyvää matkaa, jolloin hän antoi käyntikorttinsa ja sanoi: ”Hei Ekimi, olen Kari Hirvonen yhtiön ulkomaan myyntiosastolta, palaan huomenna kotiin. Voitko soittaa minulle ensi viikolla? Minulla olisi asiaa sinulle!”
KÄYNTI JÄLLEEN FINNAIRIN PÄÄKONTTORISSA
Soitin ja kävin jälleen vuoden kuluttua edellisestä käynnistäni yhtiön pääkonttorissa Mannerheimintie 102:ssa, mutta tällä kertaa ei johtokerroksessa vaan ulkomaan myyntiosaston kerroksessa, viidennessä kerroksessa. Tultuani hissistä ulos minua vastaan tuli viehättävä keski-ikäinen rouva, esitteli itsensä myyntiassistentti Maria Voutilaiseksi ja ohjasi minut hallintopäällikkö Kari Hirvosen huoneeseen. Palaveriin osallistuivat myös ulkomaan markkinointijohtaja Börje Sandberg, ulkomaan myyntipäällikkö Heikki Maunula sekä myyntipäällikkö Ari Kantola. Herrat kertoivat, Finnair avaisi uuden lentoreitin Istanbuliin pian sinä syksynä ja he olivat ajatelleet ehdottaa aluepäällikön tehtävää minulle.
“Palkkasi tulee olemaan kaksinkertainen nykyisestä! Oletko kiinnostunut? Mikäli vastaanotat tämän vastuullisen tehtävän, otamme sinut myyntiosaston koulutukseen tänne pääkonttoriin, ja kuukauden kuluttua lähdet Istanbuliin.” Tämä oli täydellinen yllätys minulle, enkä ollut odottanut tällaista! Hiki nousi otsalleni ja käteni vapisivat, kun vastasin kyllä!
Seuraava episodi: Finnairin aluepäällikkö IST-SM-AY
Copyright © 2021 All rights reserved- Kaikki oikeudet varataan